Maissi & Diego in action. Oma koira tosin on jalan ja nauhan takana piilossa. Kävimme siis harrastamassa suojuoksua viime viikonloppuna Oulussa lauantain KV näyttelyssä. Tulos oli hyvä, Diego ERI JUK-2 ja hyvä arvostelu. Hieno debyytti junnuluokassa, voitto (ja VARA-SERT) meni paremmalle. Ehkä Torniossa on sitten vähemmän vettä ja ruohoa kehässä kuin siellä...
Pahoittelen postaustaukoa, jostain syystä tuntuu, että aika menee nopeampaa kuin ehdin tarttua siihen kiinni. Olisi paljon asioita, joita pitäisi tehdä, niinkin simppeleitä kuin pyyhi pölyt ja imuroi (johon muuten menee yhteensä vain n. 45 min), hae lakanat pyykkituvan narulta (satoi vettä, joten en saanut niitä ulos, onko muuten ihanampaa tuoksua kuin ulkona olleet lakanat ja petivaatteet?), käy apteekissa, aurinkoinen päivä -> mene viimein mattolaiturille jne. Mutta ei, en vain saa aikaiseksi. On mukavampaa maata kotona tai vaihteen vuoksi kotonakotona pihalla ja rapsutella koiria. Plus sitten olla vielä töissä se muu aika.
Muutenkin tuntuu, että vuosi vuodelta aika menee vain nopeampaa. On talvi ja hups yhtäkkiä joulu on ohi ja kevättä pukkaa minkä kerkeää. Kun siitä saa otteen, hups asfaltti alkaa paistaa ja kesä tulee kohisten. Sitten pian alkaakin jo iltaisin hämärtää ja syksykin vilahtaa ohi. Sama tunne viikoissa. Ensin on maanantai ja sitten kohta onkin jo torstai. Tosin vuorotyöläisenä viikonpäivillä ei ole väliä, minulla oli nyt juuri viikonloppu, koska olin kaksi päivää vapaalla. Oikean viikolopun olenkin töissä. Yksi päiväkin vilahtaa ohi ihan rikollisen nopeasti. Aamusella on kiva nautiskella (olettaen siis, etten ole aamuvuorossa, jolloin olen jo ennen kukonlaulua duunissa) parvekkeella aamukahvit tai syödä aamupalaa koneella surffaillen mukavilla blogeilla. Sitten kello hipookin jo puoltapäivää. Kohta odotellaankin hellua töistä ja sitten humpsahdetaankin jo iltaan.
Kaikesta tästä ajan valumisesta jonnekin paikkaan, josta en saa kiinni nousee armoton tuska. Minä olen jo pian neljännesvuosisadan elänyt ja missä sitä ollaan? Eipä paljon missään. Suunnaton ahdistus kumpuaa myös siitä, kun huomaa vanhentuneensa. Duunikavereista iso osa on nuorempia, kavereiden sisarukset - ne rasittavat pikkukakarat - tulevat baarissa vastaan, "teinihuolet" eivät jaksa kiinnostaa, matkakohteen mahdollisen hotellin jaettavat pesutilat eivät houkuta, baariin ei jaksa lähteä vaan on kivempi jäädä kotiin, vaikka tekisikin mieli mennä heiluttamaan peppua, kännääminen ei jaksa kiinnostaa, kännijuttujen kuunteleminen ei jaksa kiinnostaa, huomaa ajattelevansa pidemmälle kuin kuukauden päähän, eikä voi jättää kaikkea noin vain. Ehkä vaan oon oikeesti jo säälittävä wanha.
Loppukevennys:
En ole myöskään jaksanut paljon asustella, tai siis olen pitänyt lähinnä jo nähtyjen asujen uusintoja. Enkä kyllä ole jaksanut niitä muutamia uutuksiakaan kuvata. Tässä kuitenkin pari hyvin vastaväristä asua, jotka ovat viimeisen postaustauon aikana tullut pidettyä ja kuvattua.
Neule Gina Tricot
Toppi Carlings
Farkut Vero Moda
Kengät Marco Tozzi
Kukka kaverin rastoista varastettu :)
Yksi päivä oli niin synkkä, että teki mieli pukeutuakin synkästi
Teepaita H&M
Farkut Only
Kengät Blink
Muutenkin tuntuu, että vuosi vuodelta aika menee vain nopeampaa. On talvi ja hups yhtäkkiä joulu on ohi ja kevättä pukkaa minkä kerkeää. Kun siitä saa otteen, hups asfaltti alkaa paistaa ja kesä tulee kohisten. Sitten pian alkaakin jo iltaisin hämärtää ja syksykin vilahtaa ohi. Sama tunne viikoissa. Ensin on maanantai ja sitten kohta onkin jo torstai. Tosin vuorotyöläisenä viikonpäivillä ei ole väliä, minulla oli nyt juuri viikonloppu, koska olin kaksi päivää vapaalla. Oikean viikolopun olenkin töissä. Yksi päiväkin vilahtaa ohi ihan rikollisen nopeasti. Aamusella on kiva nautiskella (olettaen siis, etten ole aamuvuorossa, jolloin olen jo ennen kukonlaulua duunissa) parvekkeella aamukahvit tai syödä aamupalaa koneella surffaillen mukavilla blogeilla. Sitten kello hipookin jo puoltapäivää. Kohta odotellaankin hellua töistä ja sitten humpsahdetaankin jo iltaan.
Kaikesta tästä ajan valumisesta jonnekin paikkaan, josta en saa kiinni nousee armoton tuska. Minä olen jo pian neljännesvuosisadan elänyt ja missä sitä ollaan? Eipä paljon missään. Suunnaton ahdistus kumpuaa myös siitä, kun huomaa vanhentuneensa. Duunikavereista iso osa on nuorempia, kavereiden sisarukset - ne rasittavat pikkukakarat - tulevat baarissa vastaan, "teinihuolet" eivät jaksa kiinnostaa, matkakohteen mahdollisen hotellin jaettavat pesutilat eivät houkuta, baariin ei jaksa lähteä vaan on kivempi jäädä kotiin, vaikka tekisikin mieli mennä heiluttamaan peppua, kännääminen ei jaksa kiinnostaa, kännijuttujen kuunteleminen ei jaksa kiinnostaa, huomaa ajattelevansa pidemmälle kuin kuukauden päähän, eikä voi jättää kaikkea noin vain. Ehkä vaan oon oikeesti jo säälittävä wanha.
Loppukevennys:
En ole myöskään jaksanut paljon asustella, tai siis olen pitänyt lähinnä jo nähtyjen asujen uusintoja. Enkä kyllä ole jaksanut niitä muutamia uutuksiakaan kuvata. Tässä kuitenkin pari hyvin vastaväristä asua, jotka ovat viimeisen postaustauon aikana tullut pidettyä ja kuvattua.
Neule Gina TricotToppi Carlings
Farkut Vero Moda
Kengät Marco Tozzi
Kukka kaverin rastoista varastettu :)
Yksi päivä oli niin synkkä, että teki mieli pukeutuakin synkästiTeepaita H&M
Farkut Only
Kengät Blink
Edellinen biisiquote Kent - FF
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti